Vuonna 2024 Another Castle -kuoro vietti 10-vuotisjuhlavuottaan. Vuoden aikana pyysimme laulajiamme kertomaan omia muistojaan kuorosta, ja olemme koonneet muistot tähän postaukseen!
“AC.n ansiosta tavoitteellinen musisointi palasi elämääni pitkän tauon jälkeen! AC on täydellinen yhdistelmä kunnianhimoisia biisejä ja lempeää harjoittelua, jossa jokainen saa laulaa omalla taitotasollaan <3”
“AC ei ole ainoastaan elämäni paras kuoro tai harrastus, vaan yhteisö, tukipilari, muusa ja opettaja <3 ja todella monta uutta ystävää olen löytänyt kuoron kautta!”
“On aika hupaisaa, että minun piti mennä Irlantiin asti löytääkseni AC:n! Mutta niin siinä kävi. Olin jo monta vuotta etsinyt kuoroa, mutten ollut vielä löytänyt itselleni mitään sopivaa. Dublinin WorldConissa vuonna 2019 satuin sitten kuulemaan helsinkiläisen nörttikuoron konsertin ja päätin heti yrittää parhaani, että pääsisin siihen jengiin mukaan. Ja niinhän pääsinkin, ja vaikka se oli ihan koronapandemian alkuaikoja, nautin alusta asti suuresti laulamisesta, biiseistä ja tietenkin ihmisistä!”
“Pandemian aikaan kuoroporukka oli se, joka kannatteli yli yksinäisyyden ja eristyneisyyden – huumorilla, välittämisellä ja mielettömällä tahtotilalla pysyä yhteisönä kaikesta huolimatta.”
“Wuosia sitten, kun ensimmäistä kertaa pääsin esiintymään isommalle yleisölle kuoron kanssa. Yleisö eläytyi biisien mukana ja kaikilla oli hauskaa. Tulen muistamaan sen aina!”
“Se, kun olemme aloittanneet uuden biisin ja tulee se harkka, jolloin se hahmottuu ja melodiat ja kaikki äänet soivat yhdessä, saa mut melkein aina itkemään. Tämä parhaalla tavalla tunteiden ylipursuminen kun yhtäkkiä niin monien ihmisten äänet soivat yhdessä ja tuovat jonkun biisin reaaliksi eka kertaa<3”
“AC on yhteisö, joka otti minut hyväksyvään ja lämpimään syleilyyn heti ensikohtaamisella. Nörtteilyintoiluani ei tuomittukaan, vaan löysin heti ihmisiä, jotka jakoivat samoja mielenkiinnonkohteita ja eri nörttikohteiden fanittaminen on just jees vaikka se olisi muille vähän vieraampaa! #acbest”
“Esplanadin puistossa laulaminen kuorojen kierroksella 2023, kun ilta pimeni ja puiston valot syttyivät. Se oli taianomainen hetki.”
“Ainoa harrastus jonne mennessä ei tarvitse murehtia mitä laittaa päälleen, kunhan on hyvä laulaa!”
“Päädyin AC:n riveihin onnekkaiden yhteensattumien kautta. Satuin kuulumaan Facebook-ryhmään, jossa eräs henkilö ehdotti, että olisi hauska joskus kokoontua pienellä porukalla pianon ympärille laulamaan nörttihenkisiä lauluja. Satuin näkemään tästä poikineen postauksen, jossa kutsuttiin ihmisiä tulemaan ja kokeilemaan, mitä siitä tulisi, jos oikeasti kokoonnutaan tällä tavalla. Minulla sattui olemaan vapaata aikaa juuri kyseisenä iltana, ja vaikka olen vahvasti introvertti enkä mielelläni mene vieraaseen paikkaan vieraiden ihmisten keskelle, tällainen musikaalinen kokoontuminen oli liian houkutteleva missattavaksi. Niinpä sitten määräpäivänä ahtauduin noin parinkymmenen muun nörttinaisen kanssa kerrostaloasunnon olohuoneeseen, jossa totesimme, että niin iso porukka on kyllä jo kuoro. Toiminta jatkui siis kuoron muodossa, alkuun haparoiden, päivämäärien ja harjoittelupaikkojen vaihtuessa ja alun perin kuoronjohtajaksi tarjoutuneen ihmisenkin kadotessa liian kiireisenä muiden aktiviteettien pariin. Mutta sitten nykyinen maanmainio johtajamme tarttui puikkoihin, kuoron toiminta vakiintui ja sai selkeän muodon, ja niinpä tällä mitä mainioimmalla musiikillisella tiellä on nyt oltu kohta jo täysi vuosikymmen.
Vuosien varrelta on jäänyt erityisempinä mieleen muutamia kuoroon liittyviä tapauksia. Ihka ensimmäinen keikkamme erään kuoron jäsenen syntymäpäiväjuhlissa oli tietysti ikimuistoinen. Lauloimme muistaakseni vain kolme laulua eivätkä nekään menneet ihan nappiin, mutta päivänsankari oli tyytyväinen ja muu yleisökin ilmeisesti sai hupia esityksestä. Kuoron pienryhmän kanssa olen sittemmin ilokseni saanut viihdyttää laululla vieraita myös omissa perhejuhlissani. Isommista keikoista muistorikkaimpia ovat olleet Helsingin ja Dublinin Worldconeissa pitämämme konsertit, eräs Ropecon-konsertti, jossa olin poikkeuksellisesti katsomon puolella nauttimassa tunnelmasta, ja viime syksyn esiintyminen Tarun Sormusten Herrasta korjatun suomennoksen julkaisutilaisuudessa, joka sielultani keskimaalaisena oli minulle kokonaisuutena ilahduttava tapahtuma.
Verkon nörttinaisryhmiin löytäminen oli aikoinaan tärkeä asia identiteettini kannalta: en ollutkaan koskaan ollut outo, tyhmä, lapsellinen ja kaikin puolin vääränlainen valtavirrasta poikkeavien kiinnostuksenkohteideni takia, vaikka ympäröivä yhteiskunta niin yrittikin kovasti vakuutella. Olin sen sijaan ollut nörttityttö pienestä pitäen. AC on tarjonnut verkkoyhteisön rinnalle loistavan reaalimaailman nörttinaisyhteisön, jossa mukana oleminen antaa paitsi musiikillista iloa myös potkua ja mieltä koko elämään ja toimii jatkuvana muistutuksena siitä, että meitä naisnörttejä on paljon ja olemme kaikki täysin oikeanlaisia ja juuri sellaisia kuin pitääkin erilaisine intoilun aiheinemme.”
“Ihan ekoissa harkoissa oli paikalla lähinnä alttoja, oli hupaisaa. :D”
“Sain kuorosta uuden kaverin heti ensimmäisissä harkoissa!”
“Kaipasin kuoroa elämääni jo vuosia ja olin todella innoissani kun löysin AC:n, nörttikuoro kuulosti liian hyvältä ollakseen totta! AC ei ole itselle pelkkä kuoro vaan mahtava yhteisö jossa saa olla oma itsensä, ja kuorokavereista on tullut rakkaita ystäviä ❤️”
“AC on harrastus, jonne voi mennä vaikka olisi “huono päivä”, ei ole pakko olla sosiaalinen. Yhdessä yksin olemisella onkin mieltä parantava vaikutus!”
“Kun oma ääni ja koko yksilöllisen laulamisen tuntu katoaa ja sekoittuu yhteiseen saundiin, ja omaa suuta avaamalla ulos tuleekin koko kuoron yhdessä luoma kokonaisuus. Se ylittää yksilöllisen rajat.”
“Satuin AC:n keikalle sattumalta. Värisin, kiljahtelin ja kyynelehdin. Miten voi olla mitään näin hienoa! Keikan lopuksi kerrottiin, että tähän porukkaan on mahdollista liittyä. Harvoin olen halunnut mitään niin selkeästi, innolla ja vimmalla!”
“Keikoilla se hetki, kun joku yleisöstä oikein innostuu esitettävästä kappaleesta. Se “VUHUU” ääni, joka kertoo että nyt ollaan jonkun nörtin sydämessä, fandomissa ja tästä lähin (toivottavasti) osana hänen muistojaan!”
“Heti ensimmäisissä harkoissa oli sellainen olo, että olen löytänyt omat ihmiseni. Olo oli rento, turvallinen ja luonteva, vaikka tulin silloin ainoana uutena mukaan.”
“Löysin kuoron ihan sattumalta. Haahuilin kesällä 2015 Espan puistossa kun AC esiintyi Espan lavalla. Satoi ihan älyttömästi mutta jäin silti kuuntelemaan. Monta mahtavaa biisiä sain kuulla, mutta Doctor Who ja “duu wii uu” vei sydämeni. Siellä seisoin sateessa hullu hymy naamalla ja mietin pääsisikö noin mahtavaan kuoroon mukaan ja uskaltaisinko hakea. Onneksi uskalsin! AC on yksi parhaista asioista mitä minulle on tapahtunut! ❤️”
“Kaikki harrastukseni ovat olleet ohimeneviä kokeiluja, mutta AC:n riveissä laulamisesta en voi kuvitella koskaan luopuvani.”
Kuvat: Salla Juntunen
